Dunderfelt neuvoo treenaamaan iloisia ja kiitollisia ajatuksia 20-30 sekuntia kerrallaan. Muuten ilohermoradat eivät aktivoidu, eikä treeni ei toimi. Katson vanhaa reijitintä ja yritän olla aidosti iloinen, että minulla on se. En ruoski itseäni siitä, etten tänäänkään ole tuottanut riviäkään tekstiä, vaan mietin mitä sanoisin ystävälleni: "Ota toinenkin palan suklaata ja lue paria blogia ja katso sitten, onko järkevää enää tehdä mitään. Huomennakin ehtii." Liukkaassa kelissä yritän nähdä kevään merkit ja ajatuksen tulevasta kesästä. Näin se toimii! Tästä saisi hauskan sarkastisen jutun, mutta en edes yritä sellaista kirjoittaa, vaan uskon, että ajatus vaikuttaa. Ihmismieltä on manipuloitu tekemään pahaa maailman sivu, miksei sitten hyvääkin ja vieläpä itse itselle. Pitäisikö aloittaa kiitollisuuspäiväkirja? Mistäköhän olisin tänään kiitollinen, tuon reijittäjän lisäksi..
Olen kiitollinen uudesta ystävästäni, jonka kanssa menemme tänään avantouimaan, tai ainakin saunomaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti