Nam!

Lauantai-illan raukeaa väsymystä. Takana tanssia ja joogaa. Iltapuhteina kätevä emäntä teki elämänsä ensimmäisen kotijuuston ja kukkakaalikeittoa. Hera jäi valkoiseksi ja luin myöhemmin, että näin käy, jos maitoa ei kuumenna riittävästi. Eräässä ohjeessa sanottiin: Jos osaa polttaa maidon pohjaan, osaa tehdä kotijuustoa. Ja keittämisestä juuri vasiten varotettiin. Ja minä varoin.

Näppyraportti: Viljatonta dieettiä takana melkein kaksi viikkoa. Hoidin kuitenkin ihoni kortisonilla kuntoon. Eli perjantaina lopetin ja iho oli ehjä. Ja on toki vieläkin. Nyt sitten vaan seurataan, pysyykö se kunnossa. Mutta syönyt olen hyvin! Illan jatkuva leivän puputtaminen on vaihtunut kunnon sapuskaan. Vihanneksia ja kasviksia en ole koskaan syönyt näin paljon. Ja kohta syön paljon kotijuusta :D

Oi kortisoon...

...kuinka sinua kaipasinkaan! Eli tänään ihottuma oli siinä pisteessä, että parasta oli kaivaa kortison uudelleen käyttöön. Odotin ihmettä, jota ei tullut. Mutta ehkä se ihmekin vaatii aikaa. Annan sitä. Huomenna saan taas kortisonpiikit tenniskyynärpäähäni. Viimekertainen ei auttanut ollenkaan. Turhautus!

Onneksi eloon mahtuu iloja ja paljon kokemista, niin myös tähän päivään. Äänen ja kehon joogaa. Saunomista. Avantouinti aiheuttaa addiktiota, se on varmaa. Tänään jopa uin muutaman vedon. Siinä puuhassa todella tuntee kehonsa ja syke tuntuu hartioissa saakka. Ihanaa istua hetken uinnin jälkeen kasvot aurinkoon käännettynä. Teatterissa Woyzeckin tuskaa.

Kuu- ja keväthulluutta

Joogaa ja savusaunaa avannolla. Siinä eilisen kohokohdat. Muu aika meni levottomuutta hallitessa, jota ei tienkään voi tehdä. Opiskelun unohdin saman tien, päätin siivota, mutta päädyin tekemään 1-vuotissynttärilahjaa ja lopulta laitoin kolme postikorttia kehyksiin ja seinälle. Sitten yritin hetken huilata pitkälläni. Tuntui, että sykekin oli koholla. Kudoin sukan loppuun. Riistin, koska siitä tuli liian lyhyt. Suorastaan vaan kulutin aikaa joogan alkamista odotellen. Mutta kun vihdoin pääsin savusaunan lauteille, kaikki oli hyvin. Aaaah! Rauha maassa, tai päässä pitäisi sanoa. Tervetuloa kevät!

Levottomuuteen saattoi vaikuttaa myös keskiviikkoinen työpaikalla käynti, joka oli erittäin innostava, positiivinen ja kuitenkin ristiriitainen. Suunniteltiin draamahanketta, joka työllistäisi minua vuosi vuodelta enemmän. Ihan loistavaa!! Mutta, haluan jäädä tähän toiseen kaupunkiin. En halua takaisin samoihin uriin. Halua täältä työpaikan, ennemmin tai myöhemmin. Ja miten sitten käy draamahankkeen, joka on innostavinta työrintamalla kolmeen vuoteen! Taas olen suurten päätösten edessä. Toivon, että ensi viikko ja eräs tapaaminen tuo jotain suuntaa tähän pohdintaan.

Näppyraportti: Tänä aamuna sormea kutisee ja kuumottaa. Iho turvoksissa ja rakot kypsyvät. Vielä vain yhdessä sormessa. En kuitenkaan vielä laita kortisonia.

Kolmas päivä ilman viljaa

Kun päätin alkaa viljattoman dieetin, niin jätin kortisonin samantien. Normaalisti ihottuma pahenisi välittömästi ja kutina olisi tähän mennessä jo sietämätön. Nyt tilanne on kuitenkin pysynyt "stabiilina". Ihottumaa on, mutta se ei ole pahentunut.  Osa näpyistä on jopa milestäni hieman kuivanneet. Muutama tuoreen näköinen kyllä taitaa olla. Hei, mä tunnen tunnen mun näppyni, you know ;) Mutta kuitina ei ainakaan häiritse.

Voihan tää olla mitä vaan, enkä tuloksia voi heti odottaa, vaikka joka aamu "näppytsekin" teen kuitenkin. Eikä ihottuma ollut kovin pahana aloitushetkellä. Mutta aika näyttää. Jos käteni pysyvät kunnossa muutaman viikonkin, niin olen vakuuttunut. Eli jatketaan... onhan vasta kolmas päivä.

4. päivä ilman leipää ja ensimmäinen ilman viljaa

Hurr-hurr-hurahdus? Ei olisi pitänyt poistaa eilispäivän kirjoitusta, jossa mainitsin erään artikkelin viljan kiroista ja selittelin tavoitteitani, enkä "ostanut" karppauksen periaatteita, varsinkaan, koska en ole koskaan kokenut viljaa ongelmakseni. En näe vieläkään sitä ainoana vaihtoehtona, mutta luettuani ihmisten kokemuksista hakusanoilla: atopia ruokavalio, en juuri muuta viljattoman dieetin ohella löytänytkään. Minulla on atooppinen iho: kuiva ja kutiseva, ilman päivittäistä rasvausta olisin ihottuman peitossa. Lapsuuden maitoruven ja taiveihottuman kautta olen edennyt reilu parikymppiesenä puhjenneeseen käsi-ihottumaan, johon lähes jatkuvasti käytän vahvaa kortisonia. Siitepölyallergiaan pitäisi antihistamiinilääkitys aloittaa nyt. Muutoinkin nenäni ja silmäni regoivat jos johonkin. Kaikki allergiatestit ovat puhtaat.

Päätin jättää kaiken viljan pois eli ei enää aamupuuroa. Se ei tuota hankaluutta, vaikka tänä aamuna kaipasin sitä lämmittä jysäystä vatsaani. Turkkilaista jugurttia, pähkinöitä ja banaania oli jo valmiiksi kaapissa, joten ei tarvinnut nälkäiseksi jäädä. Kokeilen jonkin aikaa. Viikossa tuskin tuloksia tulee, joten jatkan määräämättömän ajan. Annan allergiani määrittää sen. Kesällä iho-oireet aina helpottuvat, joten kaikkia mahdollisia tulevia muutoksia ei voi laittaa ruokavalion piikkiin, mutta katsotaan.

Ja kaiken tämän päälle tilasin Anandan.

2. päivä ilman leipää ja kateutta

Nälkä! Uunissa kypsyy kanaa ja kasviksia intialaisittain maustettuna. Enpä olisi tätä saanut aikaiseksi ilman leipälakkoani. En leipää ainakaan vielä kaipaa. Paitsi sitä Stockan ihanaa Tanskalaista ruisleipää! Mutta tulen ehkä viikon toimeen ilman.

Lähdin liikkeelle pienin tavoittein. Jotain ehkä olen tässä matkan varrella oppinut tavoitteen asettelusta... Ne suuret kun eivät tahdo toteutua. Turhautuminen tulee ensin ja hanskat tippuu helposti. Jooga etenkin on opettanut minua tuomaan tavoitteet alas. Joogassa yritän kuunella kehoani ja mieltäni vaatimatta mitään. Tänään kylläkin huomasin sivusilmällä vilkuilevani tuttuani, joka edennyt huimasti. Ja tunsin kateuden piston.

Leipä

Minä elän lähestulkoon leivällä. Saattaa mennä muutama päiväkin, että syön vain leipää. Aamuisin olen ruennut keittämään puuroa, mutta ei sekään ravitsemuksellisesti ollut juur parempaan suuntaan. Töissä ollessani tuli syötyä kerran päivässä (arkipäivisin) kunnolla, mutta nyt opintovapaalaisena päivät kotona vetelehtien tulee napattua nälkäänsä pari palaa leipää ja sama toistuu pitkin iltaa. Budjetti on sen kaltainen, etten käy kaupungilla lounaalla.

NIINPÄ päätin olla viikon syömättä leipää alkaen huomenna, 12.3. lauantaina. Pöydällä on vielä kuusi ruisleivän palaa ja jääkaapissa muutama kinkun siivu. Ja mitä odotan tältä kokeilulta? Että ruokavalioni monipuolistuu: kunnon ruokaa ja salaatteja. Kasviksia ja juureksia. Yritän välttää myös nuudelia, pastaa ja riisiä, koska niitäkin voi syödä pelkästään (ketsupin kanssa). Eli ei ojasta allikkoon. Puuroa aion edelleen keittää aamiaiseksi.

Olo on varsin hämmentynyt tästä päätöksestä. Mitä syön? Kärsin varmasti nälkää koko viikon! Mitä muuta iltapalalla voi syödä kuin leipää? Mistä muusta tulee kylläiseksi? Nämä huolenaiheet jo itsessään kertovat, että oli jo aikakin!

Päivän kiitollisuuden aihe: Olen kiitollinen, että sain luovuttaa verta tänään ja siitä seuranneesta hyvästä mielestä.

Iloa reenaamaan!

Dunderfelt neuvoo treenaamaan iloisia ja kiitollisia ajatuksia 20-30 sekuntia kerrallaan. Muuten ilohermoradat eivät aktivoidu, eikä treeni ei toimi. Katson vanhaa reijitintä ja yritän olla aidosti iloinen, että minulla on se. En ruoski itseäni siitä, etten tänäänkään ole tuottanut riviäkään tekstiä, vaan mietin mitä sanoisin ystävälleni: "Ota toinenkin palan suklaata ja lue paria blogia ja katso sitten, onko järkevää enää tehdä mitään. Huomennakin ehtii." Liukkaassa kelissä yritän nähdä kevään merkit ja ajatuksen tulevasta kesästä. Näin se toimii! Tästä saisi hauskan sarkastisen jutun, mutta en edes yritä sellaista kirjoittaa, vaan uskon, että ajatus vaikuttaa. Ihmismieltä on manipuloitu tekemään pahaa maailman sivu, miksei sitten hyvääkin ja vieläpä itse itselle. Pitäisikö aloittaa kiitollisuuspäiväkirja? Mistäköhän olisin tänään kiitollinen, tuon reijittäjän lisäksi..
Olen kiitollinen uudesta ystävästäni, jonka kanssa menemme tänään avantouimaan, tai ainakin saunomaan.

Herään aamuisin puoliseitsemän maissa - ilman herätyskelloa, mutta ylös pääsen vasta aikaisintaan puoli kahdeksan. Illalla ei tule uni. Päivisin energia on levottoman suuntautumatonta. On vaikea keskittyä opiskeluun: kirjallisten lähteiden lukemiseen ja jäsentyneen tekstin tuottamiseen. Kevät!

Minä rakastan juoman kuohuja, 
minä rakastan pohjasakkaa.
Tiedän myöskin ettei juomalla 
tämä elämänjanoni lakkaa. 

Minä saavun joskus täältäpäin 
ja joskus taas ilmestyn tuolta,
joskus kävelen tien oikeaa 
ja joskus vasenta puolta. 

Ja ei minun mieleni milloinkaan 
jouten aloillaan aikaansa vietä.
Onko sinusta kultaista, 
etten löytänyt keskitietä? 


(osa Jukka Itkosen runosta)

Nousee päivä...

Kummallista, ulkona on lämmintä. Hyvin lämmintä. Mielihyvää huokuen se kulkee ulkona ilmaa haistellen. Tuoksuu keväälle. Joku kuitenkin kaivertaa jossain syvällä. Aamuinen raikas ja keveä olo ei ole entisensä. Ilo on hauras ja kulkee auringon myötä.