Tähtihetkiä

Kaksi viikkoa upeaa Kroatian matkailua, josta viikko oli todella upeaa, mahtavaa (+kaikki muutkin ylisanat) purjehdusta. Sinne sielu jäi. Merelle, lämpimän tähtitaivaan alle.

Länsirannikon kuulumisia

Viimeksi kuluneeseen viikkoon on mahtunut kaikenlaista ja niistäkin pienistä hauskoista tapahtumista, joista suunnittelin kirjoittavani, olen suurimman osan unohtanut. Innostuin kuitenkin touhumaan pienten poikien touhuja ja isäni mökillä kunnostin vanhan Kombi Minini ajokuntoon "terassipyöräksi". Tuota vajaan kilsan matkaan rantaterasseille ja kahvilaan kun ei millään jaksa kävellä... Ja on minulla pyörä, mutta kun se on maastopyörä ja säilytän sitä eteisessäni, niin vaiva olisi liian suuri kantaa se alas ja ylös ja sen päälle jännätä, että onkohan se vielä paikallaan kotimatkaa varten. Tämä Kombi pyöräni on ruosteinen ja kohiintunut, satulakin risa, tosin ulkokumit ja sisäkumitkin kiiltelevät uutuuttaan. Sillä sitten kelpaa polkaista rantaan, eikä tarvitse pelätä, että rohjake varastetaan. Nyt vaan pitää saada satulan kannatin kuntoon ja satulaa ylemmäs, ettei tarvitse polkea polvet leukaa hipoen.

Viikon aikana kävin Jurmossa ja Brändössä. Häpeäkseni tunnustan, etten tiennyt niiden kuuluvan Ahvenanmaahan... olen ollut siinä uskossa, että Ahvenanmaa on se saari, jolla Maarianhamina sijaitsee ja jota ihmiset polkevat pyörällä ympäri, ei muuta. Nolottaa. Mutta saaristo on karun kaunista. Olin kuitenkin romantisoinut sitä, kuten tapana on. Minulla ainakin... Olen rannikolta kotoisin, joten meri ja saaristo on tuttua, mutta kuitenkin niin pääsi käymään. Muistan kyllä kerran kauan, kauan sitten, ihastelleeni saariston pieniä satamia, mutta silloin tulimmekin mereltä päin. Nyt olimme isäni kanssa autoilemassa. Paikat näyttäytyvät erilalla mereltä ja maista käsin.