perjantai 26. helmikuuta 2010

Hiljainen tuleen tujottaja ja muita jupinoita

Isännöitsijä lupasi hoidella muusikon ja minä hoitelen itse nuohoojan paikalle. Lasku lähtee kuitenkin isännöitsijälle. Toivottavasti rauha tulee taloon ja saan polttaa takkaa. Se on luksusta se, kerrostalossa. Hiljaisuus, ja takka.

Kamat ovat kasassa ja pitäisi yrittää rauhoittua nukkumaa. Huomenna bussi lähtee viiden jälkeen kentälle ja sitä myötä matka jatkuu Zyrich:iin ja junalla Zermatiin. Lauantaina ei ehditä rinteeseen, mutta sunnuntaina taitaa viisi pientä, ei elefanttia, vaan innokasta laskijaa odotella hissien aukeamista. Säätiedotusta on luvannut vaihtelevaa, jopa vesisadetta kylään. Mutta silloin noustaan korkealle, jolloin sade muuttuu lumeksi. Toivotaan, että aurinkokin näyttäytyy.


Näkymä huomenna

tiistai 23. helmikuuta 2010

Hyvä Isännöitsijä J.R.

Alakerrassani asuu muusikko - Leinonen nimeltään. Musiikki on mukavaa, noin yleisesi ottaen, mutta kerrostalo ei mielestäni ole oikea paikka soittimille, varsinkaan rummuille ja sähkökitaralle. Laulutaitokin hieno asia, mutta jälleen mielipiteeni eroaa paikasta harjoitaa sitä, ja varsinkin vahvistettuna. Siltä se ainakin kuulostaa. Äänieristyksen luulisi vanhassa talossa olevan kohdallaan, mutta patterit johtavat mainiosti ääntä. Kaksi kertaa olen muusikon ovikelloa soittanut asiasta mainitakseni, mutta hän on ollut niin musiikin lumoissa, että ei ehkä ole kuullut..

Tilanne on minulle uusi, vaikka olen kerrostaloissa 15 vuotta asunut. Onko tämä oikea tapa lähestyä asiaa?

terveisin A-rapun kyylä, Susanna

P.S. Ikäväkseni huomasin, että takat ovat asetettu käyttökieltoon hormistojen huonon kunnon takia. Ollaanko asialle tekemässä jotain?
P.P.S. Minulla on takka...

maanantai 22. helmikuuta 2010

Mikä on ihmisen parasta aikaa?

Pian alkaa loma! Tämä viikko vielä töissä pakertaen, vaikka voimat ovat jo täysin hiipuneet, niin kuin loman lähestyessä usein käy. Ensi viikolla haukon henkeä Sveitsin alpeilla, tarkemmin Zermatissa. Meitä lähtee sinne sekalainen seurakunta, josta tunnen yhden paremmin, toisen huonommin, kahta muuta en ole tavannutkaan. Mielenkiintoista ja vähän jännääkin. Mutta nämä kaksi tuntien uskon, että muidenkaan kanssa ei aika käy pitkäksi ja saamme varmasti kokea mukavan loman. Ja minulla on oma huone, jonne voin vetäytyä, jos oloni äityy epäsosiaaliseksi. Haaveilenpa jo välipäivästä, jolloin lepuutan turvonneita polviani jossain alppikahvilassa hyvän kirjan kanssa.

Mutta nyt hoidettavien asioiden listaa miettimään, johon kuuluu ainakin kirjastossa käynti ja offi-vakuutuksen hakkiminen.

Hyvää lomaa, meille ja teille!!

tiistai 2. helmikuuta 2010

Se kiihtyy nollasta sataan...

..ja ihan yhtä nopeasti laantuu. Koko päivä sitä on kiukuttanut ja kiukku on kasvanut kasvamistaan. Se jo päätti ajan kuluessa laittaa pisteen koko jutulle, mutta sitten yhtäkkiä kiukku oli tiessään. Hä!?

Onko kiukku sukua myötätunnolle? Tässä tapauksessa se on taipuvainen uskomaan niin, mutta yrittää silti pitää kiinni siitä, että selvittää asian kiusanhengen kanssa, eikä ala taas harrastamaan maton alle lakaisemista. Siinä puuhassa ei näet koskaan käy hyvin.