...

...kirjoittaja huomaa toistavansa itseään postauksesta toiseen ja päättää olla kirjoittamatta, kunnes kokee voivansa vaihtaa aihetta.

L-mode on

Voi tätä ihanuutta!! Aurinko helottaa, järvellä meloen on sopivaa, vaikka rannassa paahtuu. Ei sitä ihminen muuta kaipaa. Ei paljon mitään liiku päässä, riittää, että mela saa pyöriä. Tavoite saavutettu ja yllättävän pian! Loma-moodi on kytkeytynyt päälle. 

Auringosta huumaantunut

"Susanna! Tule uimaan!" huutaa viisi vuotias ystäväni tytär. Hui, kylmää vettä! Kahlailin rantavedessä tytön polskiessa uimapatjalla. Veteen, rannalle, veteen, rannalle... voi tuota lapsen tarmoa ja riemua! Toinen mönkii rantahiekalla ja työntää suuhunsa hiekka aina kun silmä välttää.

Iltapäivällä taas pyöri mela järvellä. Että osaakin olla ihanaa, kun aurinko paistaa, on lämmintä ja saa liikkua ulkona. Muuta ei tarvitse. Niin, paitsi kasan kirjoja ja sellaisen kannoinkin tänään kirjastosta.

Amazonilla seikkailemassa

Hän lipui hiljaa pitkin Amazon virtaa aivan lähellä rantaa. Hän saattoi kuulla salaperäisten lintujen ja eläinten ääniä. Hiljaa hän lipui eteen päin antaen vauhdin lähes pysähtyä. Hän oli yhtä luonnon kanssa. Miten erilaista onkaan tarkkailla metsää vedestä käsin. Millaiseen laukkaan mielikuvitus lähteekään Vesijärven pieniä saaria kajakilla kiertäessä.

Miten aurinkoa voisi varastoida?

Onkohan ihmisessä sellainen aurinkokenno? Joissain hiukan herkempi kuin toisissa. Kun aurinko alkaa paistamaan, niin yhtäkkiä ei voi olla paikallaan ensinkään. Ideoita ja energiaa pursuaa, vaikka hiukan muillekin jakaa. Ja joskus sen kanavointi voi olla vaikeaa. Mutta kun sen oikein saa suunnattua, niin voi sitä riemua ja hyvää oloa. Mutta kun toimeliaan päivän päätteeksikään se ei jätä rauhaan. Niin kauan kuin aurinko loistaa puiden lehdissä, ei pysty rauhoittumaan kotisohvalle, vaan pitäisi olla ulkona lataamassa illan viimeisetkin säteet itseensä. 

Saikohan tää yliannostuksen järvellä? Heijastuikohan tähän hiukan liikaa veden pinnasta? Ihanaa! Niin monen sadepäivän jälkeen aurinko paistaa!!

Anna Puu: Idän hitain

Juhannustaikoja

Juhannus tuli ja meni. Vietin sellaisen juhannuksen, joka kirvoittaa ihmetteleviä ja osanottavia kommetteja lähimmäisiltä. "Ihan yksinkö?" "No eihän juhannusta voi kaupungissa viettää!" Mutta niin vain tein ja tällä kertaa se oli aivan suunniteltu juttu. Pilvinen ja sateinen sää auttoi, koska myönnän, että olisin mieluusti viettänyt jussia ystävien kanssa aurinkoisessa säässä jossain mökillä. Asiaan vaikutti myös se, että olin torstaina palautunut viiden päivän mökkilomalta: sateen ja tuulen keskeltä, eikä sellainen enää maistunut. 

Tein kylläkin kummallisia asioita juhannusaattona, jotka voidaan mittapuullani lähes taioiksi laskea. Myöhästyttyäni klo 13:sta eli kaupat sulkeutuivat, hyppäsin autoon ja ajoin ABC:lle ruokakauppaan, enkä tyytynyt kaappieni kuivatarvikkeisiin. Ostin siis kunnon ruokaa.  Kello kun löi kuusi, olin hyvillä mielin (paino edelliselle) siivonnut ja lähdin autolla rantaan katsomaan kaupunkilaisten juhannushumua vain todetakseni, ettei sateessa ole kiva istua. 

Iltasella katsoin "Doubt" elokuvat, jossa Seymor Hoffman ja Mery Streep tekivät jälleen loistosuorituksen. Elokuva ei päästänyt helpolla, ja ajatukset palaavat vieläkin siihen.

Eilen, siis juhannupäviänä, sentään kävin ystäväperheen luona. Ystäväni kanssa ajettiin maastöpyörälenkki, saunottiin ja syötiin. Siinä punaviiniä kilistellessä havaitsimme, että otetaas juhannukselle ja että juhannussauna tuli sittenkin saunottua.

Aika alkaa nyt!

Saavuin juuri viiden päivän mökkilomalta. Satoi ja tuuli vaihtelevilla voimakkuuksilla. Aurinko pysyi pilvien takana. Tuli luettua kirja, kudottua villasukka (anteeksi neulottua), väänneltyä rautalankaa (siis aivan kirjalimellisesti), saunottua ja vähän paranneltua maailmaakin ystävän kanssa. Nyt olen taas tyytyväisenä kaupungissa, enkä aio täältä vähään aikaan poistua, en edes juhannukseksi. Vietän lomaa, aivan rauhassa. Krhhmm.. saas nähdä kuika kauan maltan.

Lomaaaahh!

Jaha - se on loma nyt! Seuraavat kahdeksan viikkoa! Nyt se tuntuu vielä piitkältä ajalta, mutta hupenee kuitenkin niin äkkiä. Heinäkuussa kaksi viikkoa Kroatiassa, josta viikko purjehtien; sitä odotan innolla. Muuten tavoitteena rahoittua ja touhuta rauhassa ihan tavallisia pieniä askareita. Tänään kuitenkin syntyi idea lähteä Abiskoon kävelemään ja nauttimaan upeista maisemista. Ehkä, ehkä ei. Saa nähdä. Ja sillä ajatuksella mennään. Jipii!!

Pysähdy!

Viikon päästä alkaa loma. Ihanaa, mutta vähän se ahdistaakin, koska työt jäävät niin pahasti kesken, varsinkin ensi syksyn suunnittelut. Kiukuttaakin. Mutta yritän nollata ajatukset puolen viikon mökkilomalla heti loman alkuun ja sitten onkin jo juhannus. Mitään suunnitelmia juhannukseen ei ole, enkä aio energiaa siihen laittaakaan. Saatan lähteä melomaan, jos on nätti ilma. Ehkä piipahdan kaveriperheen luona, jos ovat kaupungissa (epäilen). Tai sitten vaan vietän ihan tavallista lomapäivää.

Tavallinen lomapäivä? Minkälainen se on? Viime kesälomakin oli niin täyteen ohjelmoitu, että se meni aivan liian nopeasti, vaikka kestikin kahdeksan viikkoa! Sehän on ruhtinaallisesti, mutta aina onnistun tuuppaamaan sen niin täyteen ohjelmaa, ettei ehdi rauhoittua, saatika pitkästyä. Nyt tämän kesäloman tavoite on, että saan täällä kotonakin jotain puuhattua tai sitten en. Mutta tällä paikkakunnalla, kotona, aion viettää enemmän aikaa, kuin viime kesänä. Edellinen meni rempatessa, viime kesä pakoillessa paikallaan oloa. Nyt sitä uskaltaa jo tehdäkin. Pysähtyä ja olla.