Carpe diem

Vuosi lähenee loppuaan - vielä 55 minuuttia jäljellä. Pitäisikö tehdä tilinpäätös tästä vuodesta. Mitä jäi viivan alle... Päässäni vilisee paljon mielikuvia, hetkiä, tunnelmia. Pohjavire ei ole ollut niin harmooninen, mutta paljon, paljon mukavia tapahtumia, ihania hetkiä ja ennen kaikkea ihania ihmisiä. En ole osannut ehkä niin hyvin ottaa ihmisten ystävällisyyttä, ystävyyttä vastaan, mutta aistin sen olemassaolon ja kuitenkin kaipaan, janoan sitä. Ihminen sopeutuu, voi että se sopeutuu ja kestää. Kunhan en eristäytyisi, juuttuisi kuin pahka koivuun, omaan olooni.

Tulevalle vuodelle toivotan itselleni rohkeutta elää, rohkeutta tehdä päätöksiä. Toivotan itselleni avaraa sydäntä nähdä onnen hetket pienissäkin asioissa, tässä päivässä, tässä hetkessä.

Toivotan myös Sinulle onnellisuutta vuodelle 2010.

Halauksin, Susanna

Kaikki hyvä loppuu aikanaan

Siunattu loma on täällä taas ja jatkuu vielä tämän viikon! Näitä opettajan ammatin hyviä puolia :) Ei voi valittaa. Vuorokausirytmi vaan kääntyy niin, ettei ennen kymmentä pysty kampeamaan ylos sängystä. Tänään kyllä yritin ja laitoin kellon soimaan ysiltä, mutta aika kauan torkutin. Nautintoa siinäkin. Muuten aktiivisuutta riittää, kun ylös pääsee. Rytmitän kyllä hiihtämistä, ulkoilua, laskettelua sopivasti löhöilyn, lukemisen ja leffojen katselun kanssa. Se kultainen keskitite - vai miten se menikään? Kyllähän tätä jaksaisi pidempäänkin...

Toimintakykyä ylläpitämässä!

Alas, ylös, ojentelua, kumartelua, liukumista, kurottamista, konttaamista, kiipemistä, ruotonsa vääntämistä, nopeasti, nopeasti, odottakaa! Jäin aivan kakkoseksi HopLopissa.

Loskarajan tuolle puolen

Lähden kohta ystävän luo Helsinkin uuden sohvan istujaisiin. Hienoa, että osataan tehdä tikusta asiaa ja saadaan aikaan juhla, vaikka uuden sohvan ympärille. Sohva kyllä on ostettu jo kesällä, ja ja juhlat venyi ja venyi ja meinas lopulta unohtua. Me muut kuitenkin pidimme huolen siitä, että istujaiset järjestetään joka tapauksessa, jotta taas tavataan, vaikkakin puoli vuotta myöhässä! Monilla on lapsia, joten aikaa ystäville ei ole entiseen verrattuna. Tämäkin tapahtuma kutsuttiin koolle jo yli kuukausi sitten. Minä olen ainoa HKI:n ulkopuolelta, mutta jos ystäviään haluaa tavata, niin siinä ei kilometrit merkitse.

Nyt siis kohti loskarajaa eli kehä III:sta!

Get together

Huomenna tulee ystäviä luokseni askartelemaan joulukortteja. Mukavaa yhdessäoloa, näpräämistä, glögiä ja ennen kaikkea maailmanparantamista! Uskalsipa yksi miespuolinenkin liittyä seuraan. Oikeastaan kaikki ovat myös työkavereitani, mutta se ei vähennä ystävyyden arvoa.

Minussa on vähän hamsterin vikaa. Korit ja pussukat pursuavat nauhaa, pahvia, helmiä, lankoja, villaa, kankaita, vanhoja vaatteitta, jossa on kiva materiaali.. jos niistä joskus tekisi jotain. Nyt on taas tullut se aika.

Glögiä, piparia, homejuustoja, pähkinöitä.

Ysäviä, askartelua, tunnelmaa ja kynttilöitä.

Naurua, juttuja, iloisia tarinoita.

Näistä on mukava ilta tehty.

Hups, tuli runo..

Naapurin valittaja-akka : )

On kertakaikkisen ihanaa loikoa kynttilänvalossa. Ajatukset ja koko oleminen rauhoittuu. Keho on niin väsynyt, mieli stressaantunut, mutta elävä liekki rentouttaa. Kello on puoli kymmenen ja on perjantai-ilta. Menen nukkumaan. Tuleva viikonloppu menee koulutustehtävissä ja siinä välissä pitäisi jaksaa tavata ystäviä, jotka varmasti ovat hippatuulella. Pitää itsekin jaksaa yrittää. Jos ensi viikon päästä viikonloppuna ehtisi nukkua pitkään ja huilata. Perjantaina lähden Tampereelle teatteriin, mutta sunnuntaina katselen elokuvia kotona - varmasti!

Ai niin.. naapurin kitaristi kytki vahvistimen - paskahalvaus meinas tulla. Koskaan aiemmin en ole mistään huomauttanut. Nyt oli pakko käydä kylässä. Ihanan hiljaista.

Valoa!

Syksyn pimeys ja sakea sumu on voimia vievää. Mutta nyt voi istua vaikka kahvilan peränurkassa, mistä ei varmasti näe ulos. Aurinko ei häikäise eli ei tarvitse laittaa piilareita päähän, jotta voisi käyttää aurinkolaseja. Ei tarvitse ajella sääri-tai kainalokarvoja hameiden tai toppien käyttöä ajatellen. Niin, eikä likaset ikkunat enää häiritse!!

Hmmm.... oikeesti positiivisia asioita... no joo, kynttilän liekki näkyy kauniimmin pimeässä, saa luotua tunnelmallisen valaistuksen, tähtitaivas ja kuutamo näkyvät. Pimeässä vuodenajassa kaikki positiivinen liittyy vastakohtaan - valoon. Minua ei pimeys kiedo syliinsä, pimeydessä ei ole ole mitään positiivista, joskaan se ilmiönä ei pelkästään negatiivinenkaan ole. Pimeässä on hyvä nukkua. Mutta valveilla ollessa en tarvitse pimeyttä! Minussa on valokenno, joka ei varaa.

"Minä en työrukkaseksi rupea!"

Vieläköhän osaan? Kirjoittaa ajatuksiani ja havaintojani? Vaan eipä se ole osaamisesta kiinni, vaan halusta. En ole syystä tai toisesta kokenut tarvetta kirjoittaa, mutta muutamaa blogia seuraan ja havaitsen mielenkiintoiseksi seurata ihmisten ajatuksenjuoksua ja tarkkaa ympäristön havainnointia.

Tänään minäkin tein sitä, enkä oikein ymmärtänyt - vieläkään. Miksi jotkut ihmiset johtajana ovat hyökkääviä ja etäisiä. Mielestäni hyvän johtajan ominaisuuksiin kuuluu empaattisuus ja toisten huomioon ottaminen - kuunteleminen. Jämäkkää otetta ja perustelukykyä unohtamatta. Entä sitten ne, jotka ovat tämän autoritäärisen johtajan puolella? Aivan samanlaisia, mutta enemmän hyökkääviä. Ihan pahaolo tuli. Kyse oli seuran puheenjohtajan äänestyksestä. Vanha sai yllättäen vastaehdokkaan.

Tähtihetkiä

Kaksi viikkoa upeaa Kroatian matkailua, josta viikko oli todella upeaa, mahtavaa (+kaikki muutkin ylisanat) purjehdusta. Sinne sielu jäi. Merelle, lämpimän tähtitaivaan alle.

Länsirannikon kuulumisia

Viimeksi kuluneeseen viikkoon on mahtunut kaikenlaista ja niistäkin pienistä hauskoista tapahtumista, joista suunnittelin kirjoittavani, olen suurimman osan unohtanut. Innostuin kuitenkin touhumaan pienten poikien touhuja ja isäni mökillä kunnostin vanhan Kombi Minini ajokuntoon "terassipyöräksi". Tuota vajaan kilsan matkaan rantaterasseille ja kahvilaan kun ei millään jaksa kävellä... Ja on minulla pyörä, mutta kun se on maastopyörä ja säilytän sitä eteisessäni, niin vaiva olisi liian suuri kantaa se alas ja ylös ja sen päälle jännätä, että onkohan se vielä paikallaan kotimatkaa varten. Tämä Kombi pyöräni on ruosteinen ja kohiintunut, satulakin risa, tosin ulkokumit ja sisäkumitkin kiiltelevät uutuuttaan. Sillä sitten kelpaa polkaista rantaan, eikä tarvitse pelätä, että rohjake varastetaan. Nyt vaan pitää saada satulan kannatin kuntoon ja satulaa ylemmäs, ettei tarvitse polkea polvet leukaa hipoen.

Viikon aikana kävin Jurmossa ja Brändössä. Häpeäkseni tunnustan, etten tiennyt niiden kuuluvan Ahvenanmaahan... olen ollut siinä uskossa, että Ahvenanmaa on se saari, jolla Maarianhamina sijaitsee ja jota ihmiset polkevat pyörällä ympäri, ei muuta. Nolottaa. Mutta saaristo on karun kaunista. Olin kuitenkin romantisoinut sitä, kuten tapana on. Minulla ainakin... Olen rannikolta kotoisin, joten meri ja saaristo on tuttua, mutta kuitenkin niin pääsi käymään. Muistan kyllä kerran kauan, kauan sitten, ihastelleeni saariston pieniä satamia, mutta silloin tulimmekin mereltä päin. Nyt olimme isäni kanssa autoilemassa. Paikat näyttäytyvät erilalla mereltä ja maista käsin. 

...

...kirjoittaja huomaa toistavansa itseään postauksesta toiseen ja päättää olla kirjoittamatta, kunnes kokee voivansa vaihtaa aihetta.

L-mode on

Voi tätä ihanuutta!! Aurinko helottaa, järvellä meloen on sopivaa, vaikka rannassa paahtuu. Ei sitä ihminen muuta kaipaa. Ei paljon mitään liiku päässä, riittää, että mela saa pyöriä. Tavoite saavutettu ja yllättävän pian! Loma-moodi on kytkeytynyt päälle. 

Auringosta huumaantunut

"Susanna! Tule uimaan!" huutaa viisi vuotias ystäväni tytär. Hui, kylmää vettä! Kahlailin rantavedessä tytön polskiessa uimapatjalla. Veteen, rannalle, veteen, rannalle... voi tuota lapsen tarmoa ja riemua! Toinen mönkii rantahiekalla ja työntää suuhunsa hiekka aina kun silmä välttää.

Iltapäivällä taas pyöri mela järvellä. Että osaakin olla ihanaa, kun aurinko paistaa, on lämmintä ja saa liikkua ulkona. Muuta ei tarvitse. Niin, paitsi kasan kirjoja ja sellaisen kannoinkin tänään kirjastosta.

Amazonilla seikkailemassa

Hän lipui hiljaa pitkin Amazon virtaa aivan lähellä rantaa. Hän saattoi kuulla salaperäisten lintujen ja eläinten ääniä. Hiljaa hän lipui eteen päin antaen vauhdin lähes pysähtyä. Hän oli yhtä luonnon kanssa. Miten erilaista onkaan tarkkailla metsää vedestä käsin. Millaiseen laukkaan mielikuvitus lähteekään Vesijärven pieniä saaria kajakilla kiertäessä.

Miten aurinkoa voisi varastoida?

Onkohan ihmisessä sellainen aurinkokenno? Joissain hiukan herkempi kuin toisissa. Kun aurinko alkaa paistamaan, niin yhtäkkiä ei voi olla paikallaan ensinkään. Ideoita ja energiaa pursuaa, vaikka hiukan muillekin jakaa. Ja joskus sen kanavointi voi olla vaikeaa. Mutta kun sen oikein saa suunnattua, niin voi sitä riemua ja hyvää oloa. Mutta kun toimeliaan päivän päätteeksikään se ei jätä rauhaan. Niin kauan kuin aurinko loistaa puiden lehdissä, ei pysty rauhoittumaan kotisohvalle, vaan pitäisi olla ulkona lataamassa illan viimeisetkin säteet itseensä. 

Saikohan tää yliannostuksen järvellä? Heijastuikohan tähän hiukan liikaa veden pinnasta? Ihanaa! Niin monen sadepäivän jälkeen aurinko paistaa!!

Anna Puu: Idän hitain

Juhannustaikoja

Juhannus tuli ja meni. Vietin sellaisen juhannuksen, joka kirvoittaa ihmetteleviä ja osanottavia kommetteja lähimmäisiltä. "Ihan yksinkö?" "No eihän juhannusta voi kaupungissa viettää!" Mutta niin vain tein ja tällä kertaa se oli aivan suunniteltu juttu. Pilvinen ja sateinen sää auttoi, koska myönnän, että olisin mieluusti viettänyt jussia ystävien kanssa aurinkoisessa säässä jossain mökillä. Asiaan vaikutti myös se, että olin torstaina palautunut viiden päivän mökkilomalta: sateen ja tuulen keskeltä, eikä sellainen enää maistunut. 

Tein kylläkin kummallisia asioita juhannusaattona, jotka voidaan mittapuullani lähes taioiksi laskea. Myöhästyttyäni klo 13:sta eli kaupat sulkeutuivat, hyppäsin autoon ja ajoin ABC:lle ruokakauppaan, enkä tyytynyt kaappieni kuivatarvikkeisiin. Ostin siis kunnon ruokaa.  Kello kun löi kuusi, olin hyvillä mielin (paino edelliselle) siivonnut ja lähdin autolla rantaan katsomaan kaupunkilaisten juhannushumua vain todetakseni, ettei sateessa ole kiva istua. 

Iltasella katsoin "Doubt" elokuvat, jossa Seymor Hoffman ja Mery Streep tekivät jälleen loistosuorituksen. Elokuva ei päästänyt helpolla, ja ajatukset palaavat vieläkin siihen.

Eilen, siis juhannupäviänä, sentään kävin ystäväperheen luona. Ystäväni kanssa ajettiin maastöpyörälenkki, saunottiin ja syötiin. Siinä punaviiniä kilistellessä havaitsimme, että otetaas juhannukselle ja että juhannussauna tuli sittenkin saunottua.

Aika alkaa nyt!

Saavuin juuri viiden päivän mökkilomalta. Satoi ja tuuli vaihtelevilla voimakkuuksilla. Aurinko pysyi pilvien takana. Tuli luettua kirja, kudottua villasukka (anteeksi neulottua), väänneltyä rautalankaa (siis aivan kirjalimellisesti), saunottua ja vähän paranneltua maailmaakin ystävän kanssa. Nyt olen taas tyytyväisenä kaupungissa, enkä aio täältä vähään aikaan poistua, en edes juhannukseksi. Vietän lomaa, aivan rauhassa. Krhhmm.. saas nähdä kuika kauan maltan.

Lomaaaahh!

Jaha - se on loma nyt! Seuraavat kahdeksan viikkoa! Nyt se tuntuu vielä piitkältä ajalta, mutta hupenee kuitenkin niin äkkiä. Heinäkuussa kaksi viikkoa Kroatiassa, josta viikko purjehtien; sitä odotan innolla. Muuten tavoitteena rahoittua ja touhuta rauhassa ihan tavallisia pieniä askareita. Tänään kuitenkin syntyi idea lähteä Abiskoon kävelemään ja nauttimaan upeista maisemista. Ehkä, ehkä ei. Saa nähdä. Ja sillä ajatuksella mennään. Jipii!!

Pysähdy!

Viikon päästä alkaa loma. Ihanaa, mutta vähän se ahdistaakin, koska työt jäävät niin pahasti kesken, varsinkin ensi syksyn suunnittelut. Kiukuttaakin. Mutta yritän nollata ajatukset puolen viikon mökkilomalla heti loman alkuun ja sitten onkin jo juhannus. Mitään suunnitelmia juhannukseen ei ole, enkä aio energiaa siihen laittaakaan. Saatan lähteä melomaan, jos on nätti ilma. Ehkä piipahdan kaveriperheen luona, jos ovat kaupungissa (epäilen). Tai sitten vaan vietän ihan tavallista lomapäivää.

Tavallinen lomapäivä? Minkälainen se on? Viime kesälomakin oli niin täyteen ohjelmoitu, että se meni aivan liian nopeasti, vaikka kestikin kahdeksan viikkoa! Sehän on ruhtinaallisesti, mutta aina onnistun tuuppaamaan sen niin täyteen ohjelmaa, ettei ehdi rauhoittua, saatika pitkästyä. Nyt tämän kesäloman tavoite on, että saan täällä kotonakin jotain puuhattua tai sitten en. Mutta tällä paikkakunnalla, kotona, aion viettää enemmän aikaa, kuin viime kesänä. Edellinen meni rempatessa, viime kesä pakoillessa paikallaan oloa. Nyt sitä uskaltaa jo tehdäkin. Pysähtyä ja olla.

Muovipussista iltaa.

Ihana ilma! Ihana kesä! Heiluin päivän kaverin pihalla hakeketta ja multaa lapioiden. Välillä grillattiin ja taas heiluttiin. Mahtava päivä! Nyt hoidan palaneita olkapäitäni jääkylmällä siiderillä. Olisihan se pitänyt tietää, että olisi syytä laittaa aurinkorasvaa, mutta kun ei. Nuorempana en koskaan palanut, mutta "näin vanhemmiten" iho ei kestä enää yhtä hyvin, vaikka tumma onkin. 

Tässä vielä pohdin terassilla piipahtamista, mutta tänään voipi porukkaa olla aika tavalla liikenteessä, joten taidan jättää tilaa janoisimmille. Siispä tyydyn kotisohvaan, kirjaan ja tiirailen auringonpaistetta muovien läpi.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...

Katsoin juuri ohjelmaa Tunne mies. Siinä eräs mies mietti, mitä oma isä on opettanut tai antanut hänelle. Ihmettelemisen taito. Lapsillahan se on luonnstaan, mutta jossain vaiheessa se katoaa jonnekin. Niinpä minä päätin, että alan ihmetellä enemmän. Tänään minä voisin vaikka ihmetellä sitä, että miksi ihmettelen liikaa tulevaisuutta. Miksi en eläisi täysillä tätä päivää ja nauttisi siitä. Sitä lapsettomana kokee itsensä jotenkin vajaaksi, vailla tehtävää olevaksi. Ohjelmassakin miehet pohtivat isyyttä ja koen todella jääväni vaille jotain todella suurta. Vosiko vapaaehtoistyö tuoda helpotusta, tayttäisikö koira jollain lailla elämää...

Jatkan ihmettelyä, mutta nautin myös tästä hetkestä.

Varaslähtö kesään!

Kohta alkaa kesäloma. Odotan kovasti siltä kaikke mahdollista kivaa ja rentouttavaa. Olen yrittänyt olla liikaa ohjelmoimasta lomaani, jottei menisi suorittamiseksi, paikasta toiseen juoksemiseksi. Yritän nauttia myös joutilaisuudesta, siitä, että voi herätä aamulla, rauhassa lukea lehteä ja sitten ehkä miettiä, että mitä tänään tekisi. Harmillinen asia on, että taloyhtiössämme on parveke- ja julkisivuremontti, joka kestää elokuulle, joten kesä menee muovipussissa sen puoleen. Mutta en anna sen haitata!

Otin varaslähdön kesään ja kävin Kolilla patikoimassa Herajärven kierroksen. Hieno kokemus, josta aion kirjoittaa lisää. Ilma oli mitä mahtavin, vaikka hyvin epävakaata oli luvattu. Ukkonen jylisi komeasti aivan lähellä, mutta aurinko sen kun paistoi pilven takaa. Niillä höyryillä jaksaa kesälomaan.