Selkä ei ollut kipeä, kun aamulla heräsin! Valtaisaa! Hoito ilmeisesti auttoi. Nyt pitäisi malttaa ottaa jooga iisisti ja todella tehdä eteen taivutukset sovelletusti, vahvoin bandhoin.
Eilen joogasin kotona ensimmäisen kerran. Vaikeaa, niin vaikeaa. Aloittaminen. Tein lyhyemmän sarjan ja yritin pitää mielessä opettajien ohjeet: "Riittää, että tulet matolle ja teet asanan kerrallaan. Lyhyt harjoituskin on parempi, kuin ei harjoitusta ollenkaan." Tällä kertaa hurahti huomaamatta tunti.
Luin "Tunnit". Loistava, mutta ei mitenkään helppo. Kirjassa oli niin elävästi kuvattu kolmen eri aikakaudella elävän naisen ahdistusta ympäristön normien kahleissa, mutta myös omien odotusten paineissa. Wirginia Woolfin "Mrs Dallowayta" en ole lukenut loppuun. Woolf oli yksi kolmesta naisesta ja hänen kirjansa liittyi kahden muun elämään.
Huikaiseva auringonpaiste! -20. Hrrr!
Aloittaminen on kotiharjoituksessa todellakin se vaikein asia. Olisi ihanaa kun olisi sellainen "oma huone" jonne vetäytyä silloin kun haluaa joogata. Oma sali siis. Mulle kotiharjoittelu on ilman omaa saliakin kuitenkin tärkeä ja tavallaan vastapaino saliharjoitteluun. Kun on pakko kuunnella itseään ja harjoitella niin ettei mieli laukkaa joka suuntaan. Aamuharjoittelu on parasta. Keho on kiitollisin siitä liikkeestä, sitä on helppo kuunnella ja mieli on vielä rauhallinen. Onnellisia joogahetkiä sulle Sussu!
VastaaPoistaAamuharjoittelu on mulle tosi hankalaa. Joka paikkaan vihloo ja etenkin selkään, koko matkalta. Tosin uskon, että keho siihen tottuisi. En vain ole valmis riskeeraamaan aamun rauhaisaa energiaa opinnoilta. Toistaiseksi käyn salilla iltapäivällä, ikään kuin palkkioksi muutaman tunnin puurtamisesta.
VastaaPoista