maanantai 14. helmikuuta 2011

Jännitysnäytelmä

Minun pitäisi opetella monologi ulkoa. Täksi illaksi. Tekstin ei tarvitse olla pitkä, ehkä puolikas A4. Opella olisi ollut valmiita teksteja, mutta hän suositteli etsimään itse, vaikka yleisönosaston kirjoituksen. Koko viikkona ei löytynyt muka mitään mielenkiintoista. Eikä tänä aamuna. En yleensäkään lue mielipidekijoituksia ja nytkin ole silmäillyt vain otsikoita. Siispä selailin kirjojani tekstinpätkää etsien. Runo se ei saa olla. Tähän päädyin:

   Ollessani kuusivuotias näin kerran hienon kuvan eräässä kirjassa, jonka nimi oli "Aarniometsän tarinoita". Kuva esitti boa-käärmettä, joka nieli metsänpetoa. Olen piirustanut tähän kuvan muististani.
   Kirjassa sanottiin: "Boa-käärmeet nielevät saaliinsa kokonaisena, pureskelematta sitä. Sen jälkeen ne eivät enää kykene kiemurtelemaan, vaan nukkuvat kuusi kuukautta ruokaansa sulatellen."
   Ajattelin sitten paljon aarniometsien seikkailuja ja onnistuin itse tekemään värikynällä ensimmäisen piirustukseni. Siitä tuli piirustukseni numero 1. Se oli tällainen:
   Näytin taideteokseni isoille ihmisille ja kysyin, pelottiko piirustukseni heitä. "Kuka nyt hattua pelkäisi?"
   Mutta piirustukseni ei esittänytkään hattua. Se esitti boa-käärmettä, joka sulatti elefanttia. Piirsin sitten boa-käärmeen sisäpuolen, jotta isot ihmiset ymmärtäisivät asian. Niille täytyy aina selittää kaikki. Piirustukseni numero 2 oli tällainen:
   Mutta aikuiset käskivät minua lopettamaan sekä avattujen että suljettujen boa-käärmeiden piirtämisen ja neuvoivat harrastamaan maantiedettä, historiaa, laskentoa ja kielioppia. Sen vuoksi minä kuusivuotiaana hylkäsin loistavan taidemaalarin uran. Piirustukseni numero 1 ja numero 2 saivat niin huonot vastaanoton, että minua ei haluttanut jatkaa. Isot ihmiset eivät milloinkaan ymmärrä mitään itse, ja lapsista on väsyttävää selittää alinomaan selviä asioita.
---

Ja nyt tulikin mieleen, että sanoiko opettaja, ettei se saisi olla satukaan? No, tämän minä nyt kuitenkin opettelen ja opettelin tässä samalla kirjoittaessani osan. On aina jännittävää esittää jotain yleisön edessä. Jotain, mikä pitäisi osata ulkoa. Opettajana suollan tekstiä sujuvasti luennoilla, mutta tämä on eri asia. Mukavan jännää kuitenkin.

2 kommenttia:

  1. Tuossa tekstissä on se huono puoli, että se on kovin tunnettu.

    VastaaPoista
  2. Se on totta. Mietin ihan samaa. Ja oli ollut mielenkiintoista ottaa vähän roheempi teksti. Mutta tämä on vain yksi harjoitus, joten en jaksanut kaivella sen enempää. Haastan itsenäni seuraavalla kerralla enemmän - ellemme siiry jo dialogeihin.

    VastaaPoista