maanantai 8. maaliskuuta 2010

Aamu

Ulkona kaunis auringonpaiste ja minä sairaana petissä. Voi kurjuus! Mielummin tosiaan olisin töissä ja illat ladulla. Mäkeen ei ihan heti alppien jälkeen tee mieli, mutta ehkä jo viikonloppuna kuitenkin.

Tässä maatessa ehtii ajatella kaikenlaista, eikä aina niin kivojakaan asioita pyöri mielessä, kun olo on kurja. Viime yönä näin pitkän unen mummistani, joka oli todella huonossa kunnossa, jo pois lähdössä. Siinä oli ukkinikin - samassa jamassa. Lepäsivät vierekkäin, toisiaan lähellä pitäen, hiljaa puhellen.

Yritän keskittyä auringonpaisteen ihanuuteen, ehkä keitän aamukahvit ja koitan lukea Hesarin.

2 kommenttia:

  1. Alppien jälkeen silmäsi etsivät kiinnekohtia vielä pitkään. Unissa kaikki ihmeellinen on mahdollista...

    Parane pian.

    VastaaPoista
  2. Se oli viisaasti sanottu. Toisaalta teen sitä koko ajan. Ehkä matka sysäsi jotain uutta liikkeelle. Olen kyllä miettinyt asiaa pitkin päivää ja taidan saada jonkinlaisen otteen siitä, mistä uni juurensa juontaa. Vaikka sävy oli surullisen kaihoisa, se ei ollut ahdistava.

    VastaaPoista