"Katson autiota hiekkarantaa.."

Huh, huh! Rankkaa on. Töissä ja vähän yksityiselämässäkin. Mutta koitan kaivaa jotain positiivista tähänkin hetkeen, vaikka univelka painaa ja huominen hirvittää.

Uusien mielenkiintoisten ihmisten tapaaminen ylentää mieltä. Etenkin, kun kokee voivansa keskustella asiasta kuin asiasta vastineen saaden. Sanat sinkoilevat puolin jos toisin, mieli virkenee, kun ei tarvitse jouten olla, mutta kuitenkin ilman vaatimuksia. Voisinkin muuttaa autiolle saarelle, jos saisin mukaan tosi ystävän. Niin, silloin se ei enää olisi autio..